Kuolleiden lasten muistopäivä

Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää, päivän tarkoitus on kunnioittaa jokaista lasta jotka ovat täältä syystä tai toisesta liian aikaisin lähteneet. Päivällä halutaan tuoda nämäkin lapset näkyväksi, rikkoa hiljaisuutta ja tabua aiheesta. Lapsen kuolema koetaan niin ahdistavaksi, että siitä helposti vaietaan. En sitä mene kieltämään, ahdistava ja vaikea aihe se onkin, mutta olen itse yrittänyt tuoda esille et meillä puhutaan Töyhtiäisestä ja surusta. Minulla on samanlainen oikeus puhua minun lapsesta.

Tämä on varmasti ihmisesti riippuvainen asia, mutta itse en ainakaan koe sitä et päivä mitenkään kaivelisi surua pintaa. Me muistamme lapsemme jokaisena päivänä ja suru on osana meidän elämää päivästä riippumatta. Koen enemmin, että tälläinen päivä antaa mahdollisuuden puhua aiheesta vapaamminen myös muille kuin vertaisille tai sellaisille joita lapsen kuolema ei ole millään tapaa koskettanut.

Ehkä voisi ajatella myös, että päivä on turvallinen hetki tuoda myös suru näkyväksi. Itse ainakin koen tässä suoritus yhteiskunnassa, että ollaan niin ratkaisukeskeisiä, että koitetaan ratkaista tämä "ongelma". Pyritään siihen, ettei se vaan vaikuta meihin tai meidän suorituksiin, halutaan lakaista maton alle. Koen, että tällä päivällä olisi myös mahdollisuus meidän lapsensa menettäneiden tuoda muille esille miten kokonaisvaltaisesta ja loppu elämään vaikuttavasta asiasta on kyse. Tätä "ongelmaa" ei ratkaista.

Päivä antaa yhteiskunnallisesti myös suvaitsevaisuutta meidän surra myös vuosienkin päästä. Meidän lapset ovat ikuisesti osa meitä ja me heitä, ovat he sitten eläviä tai kuolleita. Me emme heitä unohda koskaan ja niin kauan he elävät kun heidät muistetaan. Tänään sytytän kynttilän Töyhtiäiselle ja muille lapsille jotka ovat täällä liian aikaisin lähteneet.

Sinä maailman kaunein lahja, 

sinä kultaakin arvokkaampi.

Minun oma aarteeni suuri,

kirkkaampi kuin taivaan tähti.

Sinä sydämeni osa, sinä avain sisimpääni.

Sinua aina rakastan,

sinä maailman kaunein lahja.