Hiton punainen joulu

Niinpä niin, eipä se kolmas kerta sitten toden sanonut. Tämän päivän raskaustesti nega, tänään siis pp13 ja huomenna virallinen testipäivä. Soittelin jo tänään polille kun tarvitsin reseptin uusimista, samalla ilmoittelin jo aika varmasta negatiivisesta tuloksesta. Menen nyt kuitenkin huomenna veritestiin, mutta tuskin enää ihmettä voi tapahtua. Kyselin jo samaan syssyyn, että voiko tehdä pakastealkion siirtoa seuraavaan kiertoon, yksi alkio olisi vielä pakkasessa. Sen yhden alkion jälkeen koko touhu alkaisi alusta ja sitä pitäisi välikierron kanssa odottaa. Onneksi siirto onnistuu, mutta kovin ei ole suuret odotukset. Joka kerta meidän alkiot on selvinnyt sulatuksesta, mutta kertahan tuo olisi ensimmäinen kun ei selviäsi. Lisäksi olen alkanut miettimään mikä tässä nyt mättää. Periaatteessa hoito jossa suuremmat onnistumisen todennäköisyydet ei meinaa nyt onnistua millään ja sellainen hoito, jonka ei pitänyt olla meille edes sopiva onnistui. Kolme siirtoa on minusta jo aika paljon onnistumisprosenttiin nähden. Muuta en keksi syyksi kun kehno limakalvo, nyt jo hoitajalle mainitsin, että kenties tarvitsen tuhdimmat estrogeenilääkkeet. Seuraavaan kertaan on pakko saada kunnon limakalvo, muuten ei voi odottaa kun negatiivista tulosta. Jotenkin tuntuu oudolta, että potilaan pitää tästä mainita. Luulisi lääkärin tämän jo hoksaavan kun joka kerta siirrossa limakalvo on ollut aika ohut.

Joulu menee siis luultavasti punaisissa tunnelmissa, että luo lisää taas joulun tunnelmaa. Mä olisin niin valmis skippaamaan joulunpyhät ja kaksi seuraavaa viikkoa ohi. Pitäisi joulun jälkeen nimittäin töihin mennä, aivan mahdottomasti ahdistaa ja stressaa sekin. Kävin tällä viikolla työpisteellä niin voi mahdoton sitä ahdistuksen määrää. Toki osittain johtui joululauluista ja koko ajan vastaan tulevista vauvoista, onneksi jouluhömpötys on ohi jo silloin. Ainut hyvä joulussa on se, että mies on myös vapaalla ja ei tarvitse lähteä mihinkään jos ei huvita. Saa olla vaan, vaikka koko pyhän yökkärit jalassa. Toki aattona tulee käytyä Töyhtiäselle viemässä lahja ja kynttilöitä sekä siskon luona käymässä, mutta noin muuten.

Miksi en vaan voi jostain kaivaa positiivista asennetta ja edes vähän iloa elämään. Tuntuu, että olen niin myrtsi vailla suurempaa tarkoitusta elämälle. Hiton punainen ....ja musta joulu.

Kommentit