Herkät korvat ja silmät

Sanotaan, että ihmisellä on valikoiva kuulo, kuulee mitä haluaa kuulla. Minusta taas tuntuu, että minulla on valikoiva kuulo siltä osin, että kuulen mitä en halua kuulla. Helposti rekistöröin ympärillä kuuluvien lasten ja vauvojen äänet, ne heti herättää voimakkaita tunteita. Osittain positiivisia, äidillisiä tuntoja, jossa itkevä vauva saa minut reagoimaan äidillisesti huolehtivasti. Osittain taas negatiivisia, jolloin tekisi mieli huutaa, että turpa kiinni. Kyllä, niin kauhealta kun se kuulostaakin niin ei ole pitkä aika kun bussissa kaksi Töyhtiäisen ikäistä lasta höpöttivät äideilleen. Olin juuri menossa IVF ultraan ja olin herkillä, minun piti niellä monta kertaa etten alkanut räyhäämään tuntemattomille täysin viattomille lapsille. Järkihän sanoo ettei lapset, vauvat eikä heidän äiditkään ole millään tapaa osallisia Töyhtiäisen kuolemaan ja meidän menetykseen. Silti viha ja katkeruus tekee minusta herkän. Kuitenkin vielä herkempi olen kuulemaan äitien valitukset raskaasta elämästä lasten kanssa. Kuinka pikku PenttiLiisa ei halua pukea vaatteita päällensä eikä JaskaLoviisa halua nukkua. Tämänkin järki ymmärtää, aina vauva- tai taaperoarki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta sydän ei jaksa ymmärtää ainakaan pelkkää valittamista. Tässäkin toki voi olla se, että minulle ei kelpaa mikään. Vihaan toisten vauvaonnea ja vihaan toisten valittamista myös siitä vauvaonnesta, joka aina ei ole pelkkää onnea.

Minulla on myös valikoiva näkö, verkkokalvooni rekistöröityy kaikki raskaana olevat, vauvat ja taaperot sekä heidän perheet,  jotka nauttivat elämästää vaaleanpunaiset lasit silmillään. He eivät tiedä, miten haurasta ja arvokasta heidän elämä on. Kevään tullen mammat herää pesästään ja lähtevät ulkoiluttamaan pentuettaan tai heidän ylisöpö raskauskumpu hohtaa kilometrien päähän. Tuntuu pahalta jo ajatella, että ajattelen näin. Onhan heillä tähän kaikkeen oikeus ja eihän muiden onni pitäisi olla minulta pois. Välillä se vaan VI*UTTAA!

Olen monesti myös kirjoittanut siitä, kuinka lapsettomuuspoli on samoissa tiloissa äitiyspolin kanssa. Käytännön syistähän tämä on näin, mutta ei siinä kovin ole ajateltu lapsettomuuspolin asiakkaita. Lisäksi vielä, että joudun kohtaamaan ne raskaus mahat, tuovat monet myös mukanaan vanhemmat sisarukset. Siellä ne Töyhtiäisen ikäiset taaperot juoksentelevat ja kaatuilevat pitkin käytäviä. Lisäksi tuntuu, että monet vanhemmat luulevat, että kaikki riemulla hyppisivät heidän lapsistaan.