Paljonko pitää jaksaa kantaa?
Palataan vielä hoitoihin. Niin siinä tosiaan kävi, että kahdeksasta hedelmöittyneestä vain yksi blastokysti selvisi pakkaseen. Määrä söi laatua. Silti kuului hyperin riskiryhmään joten tuoresiirto oli ehdoton ei. PUM taas isku vasten kasvoja. Hyperiä ei kuitenkaan tullut. Irroitukseen käytettiin Gonapeptyliä, se ei sisällä HCGtä, joka omalta osaltaan lisää hyperin riskiä. Toivuin yllättävän nopeasti ja hyvin. Sitten aloitettiin odottamaan vuotoa, jotta päästäisiin alkion siirtoon.
Limakalvo vaikutti alun ultrissa hyvin samalta kun ennenkin, 7mm ja kolmikerroksinen. Tiesin jo sanoa, että keltarauhanen lytistää ja siirrossa tulee olemaan ohuempi. Tämän takia aloitettiin kp2 Zumenonin lisäksi Estradot, joka kasvattaa limakalvoa. Samalla esitin toiveen, että josko tuo olisi aika kokeilla jotain ekstraa mikä voisi tukea kiinnitymistä. Alkioliimaa ja kuoren aukaisua ei tehdä tuolla, mutta ehdotettiin kortisonia. Sillä saattaisi olla positiivinen vaikutus. Kävin vielä toisessa varmistusultrassa jossa limakalvo oli jopa 8.6mm. Kaikki vaikutti siis olevan ihan hyvin ja siirto määrättiin viiden päivän päähän. Seuraavana päivänä ultrasta aloitin Terolutit tukemaan alkion kiinnittymistä.
Sai taas jännätä miten ainokaisen alkion tulee käymään, vaikka blastokysteillä on yleensä tapana hyvin selvitä. Alkio selvisi. Edellisenä päivänä oli kuitenkin alkanut tiputtamaan, toivoin sen olevan vaan kuivista limakalvoista johtuvaa. Toisin kävi, kohdun limakalvohan se vuoti eli kertoi ettei kaikki ole tasapainossa siellä. Niin meidän siirto lipui taas ohitse ja tulossa on kesätauko. Se tarkoittaa sitä, että näillä näkymin syksyllä on seuraavan kerran edes mahdollisuus raskautua. On tämä vaan niin käsittämätöntä, että miten paljon kahdelle ihmiselle on annettu kannettavaksi. Tätä taakkaa ei vaan jaksaisi millään. Nämä pettymykset murentavat ne pienetkin rippeet kelpoisesta elämästä. Katkeruus ja kateus vaan valtaa mielen. Paljonko pitää jaksaa kantaa?
Limakalvo vaikutti alun ultrissa hyvin samalta kun ennenkin, 7mm ja kolmikerroksinen. Tiesin jo sanoa, että keltarauhanen lytistää ja siirrossa tulee olemaan ohuempi. Tämän takia aloitettiin kp2 Zumenonin lisäksi Estradot, joka kasvattaa limakalvoa. Samalla esitin toiveen, että josko tuo olisi aika kokeilla jotain ekstraa mikä voisi tukea kiinnitymistä. Alkioliimaa ja kuoren aukaisua ei tehdä tuolla, mutta ehdotettiin kortisonia. Sillä saattaisi olla positiivinen vaikutus. Kävin vielä toisessa varmistusultrassa jossa limakalvo oli jopa 8.6mm. Kaikki vaikutti siis olevan ihan hyvin ja siirto määrättiin viiden päivän päähän. Seuraavana päivänä ultrasta aloitin Terolutit tukemaan alkion kiinnittymistä.
Sai taas jännätä miten ainokaisen alkion tulee käymään, vaikka blastokysteillä on yleensä tapana hyvin selvitä. Alkio selvisi. Edellisenä päivänä oli kuitenkin alkanut tiputtamaan, toivoin sen olevan vaan kuivista limakalvoista johtuvaa. Toisin kävi, kohdun limakalvohan se vuoti eli kertoi ettei kaikki ole tasapainossa siellä. Niin meidän siirto lipui taas ohitse ja tulossa on kesätauko. Se tarkoittaa sitä, että näillä näkymin syksyllä on seuraavan kerran edes mahdollisuus raskautua. On tämä vaan niin käsittämätöntä, että miten paljon kahdelle ihmiselle on annettu kannettavaksi. Tätä taakkaa ei vaan jaksaisi millään. Nämä pettymykset murentavat ne pienetkin rippeet kelpoisesta elämästä. Katkeruus ja kateus vaan valtaa mielen. Paljonko pitää jaksaa kantaa?
Kommentit
Lähetä kommentti