Haudalla
Hautakivi, en tiedä miksi tässä yhteydessä en pidä ja jopa ahdistaa sana hauta. Puhunhan minä haudalla käymisestäkin, mutta jotenkin se tässä yhteydessä korostaa sitä karua totuutta. Jotenkin hautakivestä tulee mieleen elämänkaaren loppuminen, vanhuus, johon sen kuuluisi päättyä. Nämä on taas näitä asioita, joita en itsellenikään osaa täysin järjellä selittää. Onneksi saan tähän jopa vaikuttaa ja kutsua kiveä ihan millä nimellä haluan, ihan vain kivi tai muistokivi kuulostaa paremmalle. Muistokivi jotenkin symboloi kiven tarkoitusta, tavallaan näin kivi on yksi symboli lapsemme muistolle ja elämälle.
Meillä oli monta viikkoa mielessä, että pitäisi käydä katsomassa kiveä ja alkaa suunnittelemaan. Aina sitä siirsimme, koska se tuntui niin raskaalle asialle lähteä suunnittelemaan. Tavallaan siinä saadaan yksi asia taas päätökseen ja se korostaa taas sitä lopullisuutta. Halusin kuitenkin, että kivi suunnittellaan ja tilataan hyvissäajoin jotta se voitaisiin asentaa heti roudan lähdettyä. On nimitäin aivan järkyttävän näköinen seurakunnalta saatu risti, miksi ihmeessä sen pitää olla ruman siniharmaa. Lisäksi talvella ahdisti kun lumi peitti sen ja hauta välillä muistutti vain lumikasaa, jossa lyhtyjä ja kynttilöitä. Vihdoin ja viimein viikonloppuna löimme lukkoon päivän jolloin kiveä lähtisimme katsomaan ja se päivä oli tämän viikon keskiviikko. Olin hahmotellut jotain alustavaa kuvaa mitä haluaisin, mutta hahmottaminen oli vaikeaa kun ei täysin tiennyt mitkä olisi mahdollista tehdä ja saada kiveen.
Otin reissulle rauhoittavan, jotta pystyin keskittymään edes jotenkin. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että kivestä tulee tyttäremme ja meidän näköinen. Halusin varmistaa, että ajatukset pysyvät jotenkin kasassa ja suunnittelu etenisi eikä reissusta tulisi turha. Vaihtoehtoja oli monia ja variaatioita vieläkin enemmän, tavallaan tämä on hyvä ja tavallaan ei. Helposti se itselläni menee sitten venkslaamiseksi onko valinta varmasti oikea ja hyvä, olenko siihen vielä myöhemmin tyytyväinen. Asia on itselle niin tärkeä niin sitä luo sitten paineita itselleen, jotta varmasti tavoittaa sen parhaimman vision.
Entenimme asioissa nyt kuitenkin eteenpäin. Kiven muoto varmistui, vähän yläreunasta laineen lailla laskeutuva jonka korkeimpaan kohtaa tulee kaunis sydämen muotoinen lyhtyaukko. Matalaan kohtaan hiekkapuhalletaan tyttäremme jalanjäljet, tätä olin salaa mielessäni toivonut, mutta en ollut varma onnistuuko se. Näiden alapuolelle tietenkin tyttäremme nimi ja päivämäärät, myös joku teksti joka kuvastaa tytärtämme, mutta sopivaa emme ole vielä päättäneet. Kiven väriksi valikoitui Black star, tumma, mutta ei kuitenkaan ihan musta. Tämä tuntui kauniilta ja toimivalta väriltä, joka toisi kauniisti jalanjäljet sekä sydänlyhdyn esille. Mahdollisesti myös haudan päälle, kiven reunalle laitetaan pieni pronssipatsas enkelityttö istumaan. Saimme printit alustavasta suunnitelmasta, josta lähdemme sitten viimeistelemään ajatusta kivestä. Toivon mukaan saamme siitä sellaisen, että en ala asian kanssa huopaa ja soutaa niin kuin kävi hautapaikan kanssa. Harmikseen kesän tulo on myöhässä ja kivi voitaisiin asentaa vasta kesäkuussa. Mietin jos repisin rumat kanervat ennen sitä pois ja laittaisin väliaikaisesti ruukkukukkia, tässäkin asiassa ahdistaa kun haluan sen olevan täydellinen minun rakkaalle tyttärelle.
Maanantaina veimme mieheni kanssa vappupallon haudalle. Halusin löytää sellaisen vappupallon mikä sopisi juuri meidän tytölle, en todellakaan mitään tämänpäivän Bratzeja tai muuta hirveää piirrettyähahmoa. Muumi ja Nalle Puh tuntui ajatuksena sopivalle, hyvin klassiset piirretyt. Onneksi kaupasta löytyi juurikin muumipallo, tuntui juuri oikealle valinnalle, onhan tyttäremme saanut kölliä muumilakanoissakin. Äitini haluaa ostaa toisen vappupallon ja yhdessä maanantaina menemme laskemaan pallot ilmaan. Haluan ajatella ja toivoa, että näin nämä vappupallot tavoittaa tyttäreni varmasti. Tämä kappale on pyörinyt pallon ostosta lähtien päässäni, jotenkin se tuo tähän ajatukseen tunnelmaa ja jollain tapaa myös rauhaa.
Meillä oli monta viikkoa mielessä, että pitäisi käydä katsomassa kiveä ja alkaa suunnittelemaan. Aina sitä siirsimme, koska se tuntui niin raskaalle asialle lähteä suunnittelemaan. Tavallaan siinä saadaan yksi asia taas päätökseen ja se korostaa taas sitä lopullisuutta. Halusin kuitenkin, että kivi suunnittellaan ja tilataan hyvissäajoin jotta se voitaisiin asentaa heti roudan lähdettyä. On nimitäin aivan järkyttävän näköinen seurakunnalta saatu risti, miksi ihmeessä sen pitää olla ruman siniharmaa. Lisäksi talvella ahdisti kun lumi peitti sen ja hauta välillä muistutti vain lumikasaa, jossa lyhtyjä ja kynttilöitä. Vihdoin ja viimein viikonloppuna löimme lukkoon päivän jolloin kiveä lähtisimme katsomaan ja se päivä oli tämän viikon keskiviikko. Olin hahmotellut jotain alustavaa kuvaa mitä haluaisin, mutta hahmottaminen oli vaikeaa kun ei täysin tiennyt mitkä olisi mahdollista tehdä ja saada kiveen.
Otin reissulle rauhoittavan, jotta pystyin keskittymään edes jotenkin. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että kivestä tulee tyttäremme ja meidän näköinen. Halusin varmistaa, että ajatukset pysyvät jotenkin kasassa ja suunnittelu etenisi eikä reissusta tulisi turha. Vaihtoehtoja oli monia ja variaatioita vieläkin enemmän, tavallaan tämä on hyvä ja tavallaan ei. Helposti se itselläni menee sitten venkslaamiseksi onko valinta varmasti oikea ja hyvä, olenko siihen vielä myöhemmin tyytyväinen. Asia on itselle niin tärkeä niin sitä luo sitten paineita itselleen, jotta varmasti tavoittaa sen parhaimman vision.
Entenimme asioissa nyt kuitenkin eteenpäin. Kiven muoto varmistui, vähän yläreunasta laineen lailla laskeutuva jonka korkeimpaan kohtaa tulee kaunis sydämen muotoinen lyhtyaukko. Matalaan kohtaan hiekkapuhalletaan tyttäremme jalanjäljet, tätä olin salaa mielessäni toivonut, mutta en ollut varma onnistuuko se. Näiden alapuolelle tietenkin tyttäremme nimi ja päivämäärät, myös joku teksti joka kuvastaa tytärtämme, mutta sopivaa emme ole vielä päättäneet. Kiven väriksi valikoitui Black star, tumma, mutta ei kuitenkaan ihan musta. Tämä tuntui kauniilta ja toimivalta väriltä, joka toisi kauniisti jalanjäljet sekä sydänlyhdyn esille. Mahdollisesti myös haudan päälle, kiven reunalle laitetaan pieni pronssipatsas enkelityttö istumaan. Saimme printit alustavasta suunnitelmasta, josta lähdemme sitten viimeistelemään ajatusta kivestä. Toivon mukaan saamme siitä sellaisen, että en ala asian kanssa huopaa ja soutaa niin kuin kävi hautapaikan kanssa. Harmikseen kesän tulo on myöhässä ja kivi voitaisiin asentaa vasta kesäkuussa. Mietin jos repisin rumat kanervat ennen sitä pois ja laittaisin väliaikaisesti ruukkukukkia, tässäkin asiassa ahdistaa kun haluan sen olevan täydellinen minun rakkaalle tyttärelle.
Maanantaina veimme mieheni kanssa vappupallon haudalle. Halusin löytää sellaisen vappupallon mikä sopisi juuri meidän tytölle, en todellakaan mitään tämänpäivän Bratzeja tai muuta hirveää piirrettyähahmoa. Muumi ja Nalle Puh tuntui ajatuksena sopivalle, hyvin klassiset piirretyt. Onneksi kaupasta löytyi juurikin muumipallo, tuntui juuri oikealle valinnalle, onhan tyttäremme saanut kölliä muumilakanoissakin. Äitini haluaa ostaa toisen vappupallon ja yhdessä maanantaina menemme laskemaan pallot ilmaan. Haluan ajatella ja toivoa, että näin nämä vappupallot tavoittaa tyttäreni varmasti. Tämä kappale on pyörinyt pallon ostosta lähtien päässäni, jotenkin se tuo tähän ajatukseen tunnelmaa ja jollain tapaa myös rauhaa.
"Lasken matkaan leijan kauneimman
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan.
Anna rauha, varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä.
Laitan matkaan toiveen kauneimman
Se saa lentää tuulien tietä.
Pyyntö kantaa yli maailman.
Anna rauha, varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä."
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan.
Anna rauha, varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä.
Laitan matkaan toiveen kauneimman
Se saa lentää tuulien tietä.
Pyyntö kantaa yli maailman.
Anna rauha, varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä."
Kommentit
Lähetä kommentti