Lapsettomuushoidot

Ajattelin ruveta käyttämään tässä blogissa lapseni nimenä Töyhtiäistä, se on yksi lempinimi mikä hänelle on annettu. En halua puhua täällä nimellä meistä enkä vielä ainakaan ole valmis julkisesti paljastamaan kuka kirjoituksien takana on, mutta on tuntunut vaikealta käyttää nimen sijaan sanaa lapseni, tyttäreni, esikoiseni   tästä lähtien hän on Töyhtiäinen.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut raskaus meillä ei alkanut sormia näpäyttämällä ja siihen vaadittiin kaksi vuotta, puolitoista vuotta hoitoja. Eka lääkkeellinen inseminaatio toi meille kuitenkin toivotun tuloksen ja Töyhtiäinen ilmoitti tulostaan. 

Meille oli hyvin selvää, että sisarus olisi tervetullut ja tämä tarkoittaisi hoitoihin uudelleen lähtemistä. En tiedä milloin henkisesti siihen olisi valmis, mutta uskon pelkojen seuraavan perässä vuosienkin päähän. Lisäksi olisi kannettava hoitojen tuoman stressin lisäksi suru ja ikävä, mutta pelko siitä että raskautuminen antaisi taas odottaa on puskenut meitä tähän taisteluun. Talvella soittelin jo polille toiveissa päästä hoitoihin mahdollisimman pian, kiirellisen sektion takia kuitenkin sitä siirrettiin aluksi touko-kesäkuulle, mutta lopulta jätettiin ehkäisy pois jo toukokuussa. 

Ensimmäinen hoitokierto siis alkoi silloin ja tarkoitus oli toteuttaa samanlailla kuin aiemmin mistä raskaus oli alkanut. Eli letrotzol, bemfola, pregnyl ja inseminaatio. Vasteultrassa kuitenkin huomattiin kohdussa oli nestettä, ihan ei selvinnyt mitä se neste oli, mutta luultavasti vanhaa verta. Söin sitten 10 päivän Primolutkuurin jolla saatiin aikaan tyhjennysvuoto. Keljutti, mutta minkäs sille mahtoi. Lupa annettii yrittää luomuna, mutta tuskin sinne kukaan tarraisi kun huuhtoutuisi nesteen mukana pois.

Seuraavassa kierrossa sama lääkitys ja tarkoitus tehdä inseminaatio. Vasteultraan tullessa huomattiin kuitenkin, että lääkkeet olivatkin tehonneet liikaa. 5 johtofollikkelia siellä möllötti, tuli kiellot kaikkeen liian suuren monikkoraskauden takia. Heitin sitten vastaanotolla, että miten olisi jos lennosta vaihdetaan IVFään. Lääkäri oli aluksi skeptinen kun veikkasi, että käsky olisi aivoissa jo käynyt eikä lopulta saatais kerättyä yhtään kypsää munasolua. Hän soitteli sitten kollegalleen ja lopulta me saatiin päättää miten edetään, ihana asia oli ettei tätä laskettais yhdeksi hoitokerraksi joten toki me mukaan haluttiin lähteä. Ei me menetetty mitään.

Sairaalassa sain sitten jarrulääkkeen, jotta en ovuloisi liian aikaisin ja illalla pistin jo Pregnylin irroittamaan munasolut. Päivä oli tuolloin keskiviikko ja perjantaiksi varattiin punktio aika. Punktio oli kokemuksena ihan ok, sain ainakin hyvät kipu- sekä rauhoittavatlääkkeet, omasta mielestäni jopa kivuttomampi toimenpide kuin aukiolotutkimus. Punktion saalis oli 5 munasolua, joista kaksi kypsää joista molemmat hedelmöittyivät. Ei huonosti mielestäni noin lennosta vaihdon tuloksena. Tarkoitus oli kasvattaa alkiot blastokysti vaiheeseen eli 5 päivän ikäiseksi, lääkärille tuli kuitenkin laskuvirhe ja hän varasi siirtopäivän jo neljännen päivä kohdalle eli tiistaille. Alkio oli morulavaiheessa ja topluokan alkio, ainut mikä oli taas kurjaa oli vähäinen neste kohdussa sekä liian ohut kohdun limakalvo. Minulla oli aloitettu jo tukilääkkeeksi Zumenon ja Lugestron, nyt Zumenon annosta lisättiin ja lisäksi sain vielä Estradot- laastarin. 

Kaksi viikkoa piti sitten odotella, aloitin kotitestailun vähän ennen juhannusta eli vajaa kaksi viikkoa siirrosta. Hcg verikoe aamunakin sain negan testiin ja aloin olemaan aika varma lopputuloksesta, suututti, ärsytti ja turhautti. Miksi olin päästänyt edes mieleeni pienen toiveen, että raskaus voisi alkaa näin nopeasti? Ja näin sanoisinko helposti? Pidin itseäni tyhmänä, että annoin itselleni luvan yrittää tarttua toivonkipinään. Verikoe vahvisti asian, hcg alle 1, ei raskaana. Otti myös päähän, että luvassa olisi taas hoitotauko kesäsulkujen takia. Menkat tuli onneksi heti seuraavana päivä tukilääkkeiden lopetuksen eli seuraava kierto alkoi hyvin pian.

Tämä kierto on nyt sitten luomukierto eli odotukset ovat aika mitättömät, ensi kiertoon olisi tarkoitus tehdä sitten PAS blastokystialkiolla. Toivon mukaan ei ole luvassa jotain hirmu pitkää kiertoa. Tämän hetken tunnelmat hoitojen suhteen on ihan hyvät, toki voimia ei olisi pettymyksille, mutta minkäs teet. Jos hoitoihin menoa olisi vaan pitkittänyt niin olisimme saanut vain odottaa ja odottaa. En mä usko, että tämä olisi yhtään sen helpompaa myöhemminkään. Toivon mukaan joku kaunis päivä, lähitulevassa, Töyhtiäinen saisi siskon tai veljen ja me pienen toivonkipinän sekä tarttumapinnan.