Inseminaatio

Menimme siis hoidoissa nyt takapakkia, joka sinällään tuntuu vähän oudolta. Prosentithan puhuu vahvasti IVFän puolesta, mutta meidän omat prosentit taas inseminaation. Toisaalta missä me oltais menty tässä elämässä, varsinkaan lapsiin liittyvissä asiossa sen todennäköisempien prosenttien mukaan. Ei siis missään! Hoito toteutettiin samoilla lääkkeillä kun silloin kun meille tehtiin inseminaatiota josta Töyhtiäisen raskaus alkoi ja samoilla kuin kesällä, jollon ne toimivat aivan liian hyvin. Mulla on niin hankalat munasarjat, toimintakapasiteettiä on, vaikka muille jakaa. Riskinä sitten tulee se, että on vaikea saada hallittu määrä inseminaatioon tai jopa IVFään. Letrojen ja kahden Bemfola piston jälkeen kävin ekassa ultrassa, ei vaikuttanut lupaavalta. Molemmin puolin noin 30 follikkelia kasvamassa, kaikki hyvin pieniä vielä. Lääkäri määräsi vielä kolme pistosta Bemfolaa, riskinä olisi, että liian moni lähtisi kasvamaan.

 Seuraava ultra oli neljä päivää myöhemmin. Olin melkein sata varma, että pipariksi menee. Korkeintaan voidaan harkita lennosta IVFään vaihtoa. Lopputulos oli kuitenkin se, että toinen puoli oli edelleen täynnä pieniä, mutta toisella puolella kasvoi kaksi johtofollikkelia. 15mm ja 19mm, limakalvokin oli paksumpi kuin missään IVF kierroissa. Ei kovinkaan yllättänyt, että kaksihan siellä vähintään kasvaa. Koskaan ei ole saatu pelkästään yhtä, myös Töyhtiäisen raskaudessa olisi ollut riski kaksoisraskauteen.

Eilen sit pistin irroituspiikin ja huomenna inseminaatio, riski toki on, että ovuloin ennen tuota. Paineet ovat kovat, koska melkein identtinen tilanne oli silloin kun Töyhtiäisen raskaus alkoi. Lisäksi siitä tulee melkein tasan kaksi vuotta kun raskaus silloin alkoi. Pelottaa, että taas tiputaan syvälle...