Lohdutussanat

Toisinaan lohdutussanaksi tarkoitetut sanat kääntyvät itseään vastaan ja lopulta tuottavat vain enemmän mielipahaa. Ymmärrän ihmisten tarkoituksen, he haluavat yrittää auttaa ja lohduttaa, yrittää saada ajattelemaan ns. positiivisia näkökulmia tapahtuneista. Joskus nämä hyväksi tarkoitetut sanat vain loukkaavat enemmän. Olen varmaan perusluonteeltani jo pessimisti, mut tapahtuneiden myötä tämä luonteenpiirre korostuu ja joissain asioissa en vain osaa nähdä mitään positiivista. Kuten ei tekstissäni Miten kohdata sureva? ollut tarkoitus loukata tai syyllistää ketään niin ei ole tämänkään tekstin tarkoitus se. Tarkoitus on saada ajattelemaan lauseita, mitä tunteita nämä sinussa herättäisi vastaavassa tilanteessa?

Kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. Ei ole! Tai jos tarkoitus on tuottaa meille tuskaa ja surua niin sitten voi olla näin, mutta silloin lause ei toimi lohdutuksena ainakaan. Silloin alkaisin miettimään, että mitä pahaa olen tehnyt jotta minua pitäisi näin rankasti rangaista?

Lapsesi on nyt paremmassa paikassa. Tiedät sen mistä? Oletko käynyt siellä? Onko jossain muka parempi paikka lapsella kun hyvien turvallisten vanhempien luona. Antaisitko sinä lapsesi sitten sinne "parempaan paikkaan?

Onneksi lapsesi oli vasta vauva. Ehkä se kaikista oksettavin lause!!! En edes kehtaa alkaa kaikkea tuntojani kirjaamaan kyseistä lausetta kohtaan. Sanonpahan vaan, että suorastaan lapseni arvon, elämän ja rakkauden määrän vähättelyä. Lapsethan kun voidaan laittaa arvojärjestykseen sen mukaan minkä ikäisiä ovat...huh huh sanon minä!

Kyllä se kohta helpottaa. Onko kokemusta lapsen menetyksestä? Jos ei, älä käytä tätä lausetta. Tämä on sellainen asia jonka lapsensa menettänyt oivaltaa itse joskus jos oivaltaa tai korkeintaan vertainen voi käyttää tätä lohdutusyrityksenä. Synkimpinä aikoina tämä nimittäin kääntyy pahasti itseään vastaan. Ymmärrän ja toivon itsekin näin, mutta en aina vieläkään pysty asiaa näkemään saati vielä kokemaan näin.

Te olette vielä nuoria. Varmasti melkein kaikki lapsettomuudesta kärsivä nuoripariskunta on kuullut tämän lauseen. Kyllä, olemme nuoria ja olimme vielä nuorempia silloin kuin aloimme haaveilemaan perheestä. Kyllä, meillä ns. hedelmällisiä vuosia biologisenkellon mukaan on vielä paljon jäljellä. Mutta nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä, vaikka olemme nuoria voi olla muita ongelmia jotka vähentävät esimerkiksi hedelmällisiä vuosia tai ovat esteenä/hidasteena saada lapsia eli ei pelkästään ikä ole tae lapsen saamiselle. Lisäksi jos haaveilet jostain pitkään niin kai siihen on samanlainen oikeus olet sitten nuori tai vanha. Jos tätä lausetta käytettäisiin meidän kohdalla vielä, mottaisin varmaan turpaan. Vaikka meille siunaantuisi vielä miljoona lasta ei heistä kukaan olisi meidän esikoinen.

Älkää stressatko. Tätä lausetta olen itsellenikin joskus toistanut itselleni, älä stressaa! Mut helpommin sanottu kuin tehty. Jos joka kuukausi koet pettymyksen tunteen kun kuukautiset alkavat ja joka kuukausi aloitat hoitorumban alusta. Olet tietoinen kaikesta mitä kropassasi tapahtuu missäkin kierron vaiheessa, koska sinun on vähän niin kuin pakko olla niin kyllä mä stressaan. Lisäksi hoidoissa ollessasi, et oikein voi edes välttyä kaikelta siltä infolta mitä milloinkin tapahtuu ja milloin ns. pitäisi toimia. 

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei, et tiedä. Yrittää ymmärtää voit, mutta tietää et. Jos sinulla on taustalla lapsen menetys tai lapsettomuus niin voit ymmärtää jotain, mutta silti et voi tietää miltä minusta tuntuu. Koemme asiat kaikki niin eritavoin, en voi siis sanoa itse edes, että tiedän miltä miehestäni tuntuu. Olen kokenut lemmikin, äidin, isän, muun läheisen kuoleman. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Lemmikkin menetykseen ei tarvitse varmaan edes kommentoida. Näihin muihin voin sanoa, että en tiedä mitä on vanhempien menetys joten siihen en sano juuta enkä jaata, jotta en puhuisi itseäni pussiin. Sen verran sanon, että minusta kaikki sellaiset jotka ovat menettäneet läheisensä (äidin, isän, siskon, veljen yms) "ei luonnolliselle kuolemalle" voivat jollain tasolla ymmärtää.

Tässäpä joitain lohdutussanoja, jotka voivat kääntyä itseään vastaan ja niiden käytössä kannattaa olla varovainen. En sano, että itsekään olisin täydellinen. Varmasti olen itsekin joskus jotan vastaavaa käyttänyt kun olen yrittänyt lohduttaa toista, mutta pyrin itsekin nykyään miettimään sanani tarkemmin jotta en pahentaisi kenenkään oloa.