Lapsellinen lapseton

Minulla lapsi, tytär, mutta hän ei ole fyysisesti enää läsnä. Minulla vauva, lapsi, taapero, mutta silti en tiedä normaalista vauva-arjesta laisinkaan. Tiedän millaista on sairaalaelämä pienen keskosvauvan kanssa. Tiedän sen pelon kun pelkäät hyvän jälkeen tulevan huonoja hetkiä, tiedän mitä on menettämisen pelko.

En voi olla osallisena keskusteluihin lapsista, vaikka olen synnyttänyt, vaikka minulla on lapsi. Synnytyskertomuksesta voin kertoa, mutta en tiedä tunnetta, miltä tuntuu saada lapsi rinnalle syntymän jälkeen. En voi keskustella virstanpylväistä, kehityksestä tai manata väsymyksestä. En minä tiedä niistä mitään, vaikka olen äiti. En tietenkään toivo kenellekään näin tapahtuvaksi, mutta nämä on niitä hetkiä jolloin vertaistuki korostuu.

Tänään minua turhauttaa, suututtaa. Olen kauhean katkeralla ja kateellisella tuulella. Olen jotenkin täynnä kytevää aggressiota enkä saa aikaiseksikaan yhtään mitään. Tämä kirjoituskin tuntui aluksi ihan typerälle idealle, mutta lopulta oli pakko päästä edes tällä tavoin purkamaan ulos.

Olen kotona, mutta en ole äitiyslomalla, vaikka minulla on vuoden ikäinen tyttö. Minä haluan paskaralleja, unettomia öitä lapsen takia, itkua, suloisia hymyjä ja pulleita ihopoimuja. Otsikon voi myös ajatella toisin, minulla on jo lapsi, mutta kärsimme lapsettomuudesta. Joka tämäkin on totta, vaikka sisarusta Töyhtiäiselle emme kauan ole yrittäneet. Kyllä se lapsettomuusleimakin otsassa on edelleen.

Yhdessä sarjassa tuli esille ettei lapsensa menettäneille vanhemmille ole mitään nimikettä. Jos olet menettänyt puolison, olet leski. Jos olet menettänyt vanhemmat nuorena, olet orpo. Mikä minä olen? Mitä me olemme? Lapsellinen lapseton äiti. Helpottaisiko tällainen nimike keskusteluita tuntemattomien kanssa, jotka eivät tiedä tilanteesta? Minulle ei ole ongelma puhua asioista heille, jotka tietävät taustan ja joille haluan avautua. Mutta kyllä minua pelottaa jos lapsikeskustelut tulevat yllättäen, joihin en ole varautunut ollenkaan.

Helpottiko oloani tämä avautuminen? En tiedä, edelleen tekee mieli vain kömpiä sohvalle ja laittaa peitto pään päälle. 

Kommentit