Lapsellinen lapseton
Minulla lapsi, tytär, mutta hän ei ole fyysisesti enää läsnä.
Minulla vauva, lapsi, taapero, mutta silti en tiedä normaalista vauva-arjesta
laisinkaan. Tiedän millaista on sairaalaelämä pienen keskosvauvan kanssa. Tiedän
sen pelon kun pelkäät hyvän jälkeen tulevan huonoja hetkiä, tiedän mitä on
menettämisen pelko.
En voi olla osallisena keskusteluihin lapsista, vaikka olen
synnyttänyt, vaikka minulla on lapsi. Synnytyskertomuksesta voin kertoa, mutta
en tiedä tunnetta, miltä tuntuu saada lapsi rinnalle syntymän jälkeen. En voi
keskustella virstanpylväistä, kehityksestä tai manata väsymyksestä. En minä
tiedä niistä mitään, vaikka olen äiti. En tietenkään toivo kenellekään näin
tapahtuvaksi, mutta nämä on niitä hetkiä jolloin vertaistuki korostuu.
Tänään minua turhauttaa, suututtaa. Olen kauhean katkeralla ja
kateellisella tuulella. Olen jotenkin täynnä kytevää aggressiota enkä saa
aikaiseksikaan yhtään mitään. Tämä kirjoituskin tuntui aluksi ihan typerälle
idealle, mutta lopulta oli pakko päästä edes tällä tavoin purkamaan ulos.
Olen kotona, mutta en ole äitiyslomalla, vaikka minulla on vuoden
ikäinen tyttö. Minä haluan paskaralleja, unettomia öitä lapsen takia, itkua,
suloisia hymyjä ja pulleita ihopoimuja. Otsikon voi myös ajatella toisin,
minulla on jo lapsi, mutta kärsimme lapsettomuudesta. Joka tämäkin on totta,
vaikka sisarusta Töyhtiäiselle emme kauan ole yrittäneet. Kyllä se
lapsettomuusleimakin otsassa on edelleen.
Yhdessä sarjassa tuli esille
ettei lapsensa menettäneille vanhemmille ole mitään nimikettä. Jos olet
menettänyt puolison, olet leski. Jos olet menettänyt vanhemmat nuorena, olet orpo.
Mikä minä olen? Mitä me olemme? Lapsellinen lapseton äiti. Helpottaisiko tällainen
nimike keskusteluita tuntemattomien kanssa, jotka eivät tiedä tilanteesta?
Minulle ei ole ongelma puhua asioista heille, jotka tietävät taustan ja joille
haluan avautua. Mutta kyllä minua pelottaa jos lapsikeskustelut tulevat
yllättäen, joihin en ole varautunut ollenkaan.
Helpottiko oloani tämä avautuminen? En tiedä, edelleen tekee mieli
vain kömpiä sohvalle ja laittaa peitto pään päälle.
Kommentit
Lähetä kommentti