Ajatukset äitienpäivän tienoilla
Pari viime päivää on ollut kovin stressaavia ja ahdistavia. Keskiviikko oli jopa ihan siedettävä päivä kun sain keskittymiseni suureltaosin vain sopivan kissan löytämiseen, tereapiakissan, mutta sekin tuntuu olevan hankala löytää. Kaipaisin niin kovasti voimaannuttavaa asiaa elämään, jotain mikä kannattelisi näissä synkissä vesissä, joku josta saisi voimaa ajatella et meillekin voisi olla toivonkipinä tulevassa. Syy jaksaa jatkamaan, kiintopiste joka potkisi perseelle kun itse haluaisin luovuttaa. Tuntuu, että jokaisessa tilanteessa minua vain ahdistaa. En oikein saa otetta mistään kunnolla. En sano etteikö minulla olisi hyviäkin asioita elämässä kuten mieheni ja läheiset, mutta nämä asiat olisi ja pysyisi ilman tätä menetystä ja kaaosta mikä elämässä on nyt.
Parin päivän päästä on jo pitkään pelkäämäni äitienpäivä, minun ensimmäinen äitienpäivä, mutta ilman rakasta lastani joka teki minusta äidin. Ilman sitä pientä sankaria, jonka ansiota saan päivää juhlia. Äitienpäivän kauneuskin tuntuu vain murenevan käsiini, tekisi mieli vain hautautua peiton alle ja ylittää koko päivä. Miten sattuukaan kyseinen päivä olemaan vielä 14. päivä ja sunnuntai, tyttäreni täyttäisi 9kk samana päivänä ja vielä sama viikonpäiväkin kun hänen syntymäpäivänsä. Jotenkin niin täydellinen ensimmäinen äitienpäivä, äidin ja tyttären oma juhlapäivä, mutta ei. Kuvittelin viime vuonna kaiken niin erilaiseksi, kenties aamupala sänkyyn ja mieheni avustamana joku söpö äitienpäiväkortti jossa kenties tyttäreni käden- tai jalanjäljet. Iloinen juhlapäivä, rentoa yhdessä oloa, kenties pientä hurvittelua johonkin ravintolaan hyvän ruoan saamiseksi. Naurua ja iloa, rakkautta ja ei todellakaan tietoa mistään surusta tai menetyksestä, ainakaan oman lapsen menetyksestä.
Haluaisin olla vahva, en haluaisi olla näin heikko ja surullinen. Lapseni on antanut minulle niin paljon ja opettanut minua sekä meitä niin monella tapaa. Lapseni on niin paljon enemmän. Haluaisin olla kykeneväinen juhlimaan tätä tuona päivänä, vaikka en saa juhlistaa sitä hänen kanssaan. En haluaisi lapseni ajattelevan jossakin, että hän jätti jälkeensä vain surulliset vanhemmat, koska hän on paljon muutakin. Olen pahoillani lapseni, mutta ikävöin ja rakastan sinua niin paljon, että välillä meinaan revetä pirstaleiksi. Olen surullinen sinun menetyksestä ja olen surullinen asioista joita en saanut kokea sinun kanssasi. Toivottavasti tiedät, että rakkaudesta minä itken ja suren.
Eilen törmäsin videoon joka kosketti minua erityisen syvältä, joka kerta se saa kyyneleet virtaamaan. Joka kerta se samalla viiltää sydäntä ja samalla on niin totta. Nämä lauseet erityisesti koskettaa minua videossa "A love that is stronger than pain, stronger than dissappointment, stronger even than death. Even though you might not feel like it Mother's Day belongs to you too. You are still their mom". Kamppailen itse sen kanssa, että olen äiti maailman ihanimalle tytölle, mutta en saa toteuttaa hänen kanssa sitä enkä voi näyttää häntä tai meidän perhettä koko maailmalle. En saa nähdä hänen kasvavan tai oppivan uusia asioita, en saa toteuttaa äiti-tytärsuhdetta niin kuin muut normaalisti saavat. En koskaan saa tutustua häneen enempää, oppia tuntemaan häntä läpikotaisin. Tuntemattomat edelleen kokevat minut lapsettomaksi, se saa aika ajoittain oloni epämukavaksi.
Jokainen äiti ansaitsee tuon päivän, on sinulla sylissä yksi tai useampi lapsi. Olet sitten saanut kuulla vain lapsesi sykkeen tai olet vain saanut pitää hänet hetken. Olet saanut kokea heidän kanssaan, mutta heidän otettu luoltasi pois liian aikaisin. Kenties olet odottanut jo pitkään kuulevasi sykkeen, tuntevasi pienet potkut. Äitienpäivänä jokaiselle äidille 💖
Parin päivän päästä on jo pitkään pelkäämäni äitienpäivä, minun ensimmäinen äitienpäivä, mutta ilman rakasta lastani joka teki minusta äidin. Ilman sitä pientä sankaria, jonka ansiota saan päivää juhlia. Äitienpäivän kauneuskin tuntuu vain murenevan käsiini, tekisi mieli vain hautautua peiton alle ja ylittää koko päivä. Miten sattuukaan kyseinen päivä olemaan vielä 14. päivä ja sunnuntai, tyttäreni täyttäisi 9kk samana päivänä ja vielä sama viikonpäiväkin kun hänen syntymäpäivänsä. Jotenkin niin täydellinen ensimmäinen äitienpäivä, äidin ja tyttären oma juhlapäivä, mutta ei. Kuvittelin viime vuonna kaiken niin erilaiseksi, kenties aamupala sänkyyn ja mieheni avustamana joku söpö äitienpäiväkortti jossa kenties tyttäreni käden- tai jalanjäljet. Iloinen juhlapäivä, rentoa yhdessä oloa, kenties pientä hurvittelua johonkin ravintolaan hyvän ruoan saamiseksi. Naurua ja iloa, rakkautta ja ei todellakaan tietoa mistään surusta tai menetyksestä, ainakaan oman lapsen menetyksestä.
Haluaisin olla vahva, en haluaisi olla näin heikko ja surullinen. Lapseni on antanut minulle niin paljon ja opettanut minua sekä meitä niin monella tapaa. Lapseni on niin paljon enemmän. Haluaisin olla kykeneväinen juhlimaan tätä tuona päivänä, vaikka en saa juhlistaa sitä hänen kanssaan. En haluaisi lapseni ajattelevan jossakin, että hän jätti jälkeensä vain surulliset vanhemmat, koska hän on paljon muutakin. Olen pahoillani lapseni, mutta ikävöin ja rakastan sinua niin paljon, että välillä meinaan revetä pirstaleiksi. Olen surullinen sinun menetyksestä ja olen surullinen asioista joita en saanut kokea sinun kanssasi. Toivottavasti tiedät, että rakkaudesta minä itken ja suren.
Eilen törmäsin videoon joka kosketti minua erityisen syvältä, joka kerta se saa kyyneleet virtaamaan. Joka kerta se samalla viiltää sydäntä ja samalla on niin totta. Nämä lauseet erityisesti koskettaa minua videossa "A love that is stronger than pain, stronger than dissappointment, stronger even than death. Even though you might not feel like it Mother's Day belongs to you too. You are still their mom". Kamppailen itse sen kanssa, että olen äiti maailman ihanimalle tytölle, mutta en saa toteuttaa hänen kanssa sitä enkä voi näyttää häntä tai meidän perhettä koko maailmalle. En saa nähdä hänen kasvavan tai oppivan uusia asioita, en saa toteuttaa äiti-tytärsuhdetta niin kuin muut normaalisti saavat. En koskaan saa tutustua häneen enempää, oppia tuntemaan häntä läpikotaisin. Tuntemattomat edelleen kokevat minut lapsettomaksi, se saa aika ajoittain oloni epämukavaksi.
Jokainen äiti ansaitsee tuon päivän, on sinulla sylissä yksi tai useampi lapsi. Olet sitten saanut kuulla vain lapsesi sykkeen tai olet vain saanut pitää hänet hetken. Olet saanut kokea heidän kanssaan, mutta heidän otettu luoltasi pois liian aikaisin. Kenties olet odottanut jo pitkään kuulevasi sykkeen, tuntevasi pienet potkut. Äitienpäivänä jokaiselle äidille 💖
Kommentit
Lähetä kommentti